Asukasviestinnän toimivuus ja ajantasaisuus korostuu hätätilanteessa
Tulipalon riski on yleisesti tiedossa meillä kaikilla, mutta arjessa se häipyy taustalle hyvin etäiseksi uhaksi. Millaista on, kun tulipalo sattuu omassa asuintalossa, ja millaista viestintää asukkaana silloin kaipaisi? Viestintäpäällikkönä tammikuussa aloittanut Jenni kertoo omakohtaisesta kokemuksestaan.
Tyyni keväinen ilta muuttui hetkessä hätätilanteeksi
Utopinen tunne valtasi minut seisoessani omalla parvekkeellani: katsoin talon sivustaa ja näin, kuinka tulenlieskat löivät ulos erään asunnon ikkunoista – kuului hiljaista huminaa ja särkyvän lasin ääniä. Kauhistuttava tilanne eteni omaa pelottavaa vauhtiaan, mutta ei tarvinnut olla edes asiantuntija, että ymmärsi palon päässeen tosi pahaksi.
Keväinen ilta oli jo tyyntynyt ja ihmiset olivat rauhoittuneet koteihinsa. Laskeskelin, että kyseinen asunto on toisessa rapussa, eikä omassa kodissa äkkiseltään ollut hätää tilanteesta huolimatta. Hetken mietin, pitäisikö meidän poistua jonnekin turvaan, mutta sitten huojentuneena kuuntelin pian lähestyviä sireenien ääniä.
Ajankohtaisen tiedon ja ohjeiden odottelua
Onneksi pääkaupunkiseudulla apu tulee nopeasti paikalle, kuten nytkin tapahtui – muutamat odotettavat minuutit olivat silti pitkiä. Tie täyttyi hälytysajoneuvoista nopeasti, samalla kun talon asukkaat valuivat uteliaina ja hämmentyneinä ulos seuraamaan tilannetta. Itse katsoin viisaammaksi jäädä pois jaloista ja seurasin tilannetta lasten kanssa ikkunoista ja parvekkeelta.
Aikamoinen operaatio se olikin, vaikka kyseessä oli “vain” yhden asunnon tulipalo. Palomies kävi ovella kysymässä, onko meillä savun hajua asunnossa, ja onneksi ei ollut ja saimme jäädä kotiin. Samalla sain vahvistuksen siitä, että meidän ei tarvinnut lähteä evakkoon. Koko tienoo oli lopulta kuin toimintaelokuvasta; tuli, savu, autot, ihmiset, suihkuava vesi ja vaahto sekä vilkkuvat hätävalot täyttivät pihan ja kadun. Näin, miten hoipertelevia ja yskiviä ihmisiä talutettiin ambulanssiin, mutta lohdulliselta tuntui, että kaikki pystyivät kulkemaan omin jaloin.
Asukkaan turhautuminen tiedon puutteeseen korostaa taloyhtiön vastuuta viestinnästä
Tilanteen rauhoituttua lähdin viemään koiraa ulos ja toivoin, että olisin törmännyt naapureihin, jotta olisin mahdollisesti saanut lisätietoa tapahtuneesta. Ihmiset olivat kuitenkin jo vetäytyneet koteihinsa, koska oli jo myöhä. Tilanne näytti olevan ohi, joten oli vain rauhoitettava itsensä nukkumaan, vaikka mitään tietoa ei ollutkaan.
Toki mielessä pyöri kysymyksiä esimerkiksi siitä, että kai palo oli nyt varmasti sammutettu kunnolla, mikä oli palon syy ja loukkaantuiko joku pahasti. En päässyt lenkkisaunaankaan seuraavana päivänä, joten sekin naisten keskeinen viestintäkanava jäi saavuttamatta.
Puskaradion tiedot saavuttivat asukkaat ennen virallista tiedotusta
Vähitellen tietoja alkoi tihkua, kun näin naapureita pihalla ja kuulin, että kyseinen asunto oli täysin tuhoutunut, mutta ihmishenkiä ei onneksi menetetty. Jotkut olivat kuitenkin joutuneet sairaalaan, koska olivat kärsineet savuhaittoja.
Seuraavalla viikolla postiluukusta tipahti vihdoin virallinen tiedote, jossa kerrottiin, että taloyhtiössä oli ollut tulipalo, ja palon syy tultaisiin tutkimaan. Siinä vaiheessa se tuntui jo hieman hassulta, sillä tämähän meillä asukkailla oli jo hyvinkin tiedossa.
Digitaalinen viestintä olisi pitänyt asukkaat ajan tasalla
Aloitin työt One4allilla vuoden alussa ja ymmärsin nopeasti, että asukasviestintä on mahdollista hoitaa myös erittäin tehokkaasti ja ajantasaisesti. Toki kriisitilanteissa viestinnän tärkeys vielä korostuu, ja sen hyvä hoitaminen lisää asukastyytyväisyyttä myös kertaheitolla.
Kuinka näppärää olisikaan ollut saada omaan kännykkään ilmoitus, jossa olisi kerrottu, että talossa on tulipalo. Siinä olisi voitu ohjeistaa ihmisiä pysymään kodeissaan – niissä asunnoissa ja rapuissa, joissa mitään vaaraa ei ollut. Palomiehille ja ensihoitajille olisi näin jäänyt paremmin tilaa hoitaa tehtäviään, eivätkä asukkaat olisi olleet tiellä.
Taloyhtiön tiedotus voi rauhoittaa asukkaita – silloinkin kun tieto on vähäistä
Toki tiedottaminen voi olla haastavaa, sillä vastauksia kaikkiin kysymyksiin ei ole heti, mutta olisi voitu kuitenkin tiedottaa ne asiat, jotka olivat tiedossa. Samana iltana olisi ollut hyvä viestiä, että palo on sammutettu, kukaan ei loukkaantunut vakavasti, ja palon syytä selvitetään lähipäivinä ja -viikkoina. Tärkeä tieto asukkaille olisi ollut myös se, että sammutus on tehty huolella ja vaaratilanne on täysin ohi.
Tällaiset tapaukset ovat omiaan herättämään ihmisiä miettimään erikoistilanteita, ja hetki olisikin voitu käyttää hyväksi myös tulevaisuuden tilanteisiin varautumiseksi. Asukkaiden motivaatio turvallisuustoimiin kasvaa nopeasti tosipaikan tullen, ja samalla olisi voitu kannustaa esimerkiksi tarkistamaan palohälyttimet tai vaikkapa kertaamaan pelastussuunnitelmaa. Viestinnässä olisi ollut suuri apu niin porrasnäytöstä kuin asukassovelluksestakin.
– Jenni
Mietitkö, kuinka kriisiviestintää voi toteuttaa tehokkaasti digitaalisin keinoin? Lue kriisiviestinnän vinkit -artikkelista lisää.
* Artikkelikuva on generoitu tekoälyllä (Firefly)
